Tämä ohje on todellakin kulkenut mukanani 90-luvun alusta lähtien. Suosin jälkiruuissa ohjeita, jotka voi tehdä jo edellisenä päivänä. Tämä ohje on myös kevyt lopetus ruualle, jota usein moni suosii raskaampien sijaan. Tämä on samalla hyvä jälkiruoka siihen, että tarjoiluastian voi valita tilanteen mukaan. Olen tehnyt tämän isoon astiaan ja kuljettanut mukanani kylään. Olen myös valmistanut tämän harvemmin käytettäviin kauniisiin pieniin kahvikuppeihin, sekä kuten nyt kuvassa cocktaillaseihin. Annoksen voi myös koristella oman maun mukaan, sitruunamelissan lehdillä, mansikoilla, suklaarakeilla tai melkein millä vain. Tällä kertaa en koristellut annoksia lainkaan. Olen aina ollut kova keräämään reseptejä ja tämä resepti on päässyt mukaani Pentikin mainoslehtisestä, ja sieltä 90-luvun alusta siis… Ohje: 2 dl maustamatonta…
-
-
Limetti-valkosuklaaposset
Kävin täällä sekalaista kertynyttä paperikassa lävitse ja siellä oli vielä Maku-lehdet, joista olin tehnyt Isänpäivä brunssin. Huomasin, että näiden herkullisten limetti-valsosuklaa possien ohje oli jäänyt kirjoittamatta, joten se tulee nyt tässä. Kun meille tulee vieraita, suosin usein jälkiruokia, jotka tehdään edellisenä päivänä, se helpottaa juhlapäivän kokkailuja todella paljon. Teen usein tällaisia pieniä posseja, pannacottia tai vanukkaita. Nykyään monelle riittää pieni makea pala ruuan jälkeen, mitään sen isompaa ei moni kaipaa. Teen nämä myös aina kaapissani oleviin perintöastioihin tai muihin harvemmin käytettäviin astioihin. Voit tehdä posset niin kahvi-kuin teekuppeihin, viinilaseihin tai vaikka niihin konjakkilaseihin, joita ei enää koskaan tule käytettyä. Me olemme hiljakseltaan siirtyneet Riedelin viinilaseihin, joilla on eri rypäleille eri…
-
Glögimarmeladi
Kun olin lapsi, vietimme joulupäivän aina isäni vanhempien luona. Isoäitini oli ja on edelleen todella kova ruuanlaittaja. Hän tekee ruuat aina alusta alkaen itse ja kokeilee rohkeasti myös uusia reseptejä. Jouluisin hän teki marmeladia ja me serkukset söimme marmeladiastian tyhjäksi kuulumisia vaihdellen jo ennenkuin ruokapöytään ehdimme. Kun Valion uutiskirjeessä vastaani tuli glögimarmeladin ohje, muistui heti nämä lapsuuden joulut mieleeni. Isäni kertoi että marmeladin valmistuksen historia on heidän perheessä paljon pidempi kuin minun ikäni. Hän on jo pikkupoikana hakenut äidilleen kaupasta marmeladin valmistukseen tarvittavaa agar agaria. Agar agar on hyytelöimisjauhe, jota marmeladin valmistuksessa tarvitaan. Sitä löytyy leivontaosastolta samanlaisessa pakkauksessa kuin leivinjauhe. Mutta melko kallista se on, 6€ purkki ja litran nesteeseen…
-
Pähkinä-viikuna-uunibrie
Isänpäivänä meillä oli ystäväperhe syömässä ja tein monipuolisen brunssin. Yksi Isänpäivä herkuista oli uunibrie, joka matkasi nopeasti parempiin suihin. Me kaikki aikuiset pidimme tästä syntisestä herkusta kovasti. Se oli myös nopea valmistaa. Esivalmistin kaikki aamulla valmiiksi ja juuri kun vieraat olivat saapuneet, paistoin sen uunissa ja koristelin. Brunssiemäntänä olo oli niin kiireistä, että ehdin napata briestä kuvan vain ennen uunia, en enää uunin jälkeen. Kokeile tätä herkkua jo tänä jouluna, olen varma että ihastut! Ohje on Maku-lehdestä. Ohje: 1 Briejuusto kiekko (n 300g) 1 dl viikunahilloa 3-4 tuoretta viikunaa 2 1/2 dl pähkinäsekoitusta (esim hasselpähkinä, cashew, pekaani) 2 rkl vaahterasiirappia Nosta briejuusto uunivuokaan. Notkista hilloa hieman astiassa sekoittaen, lisää pähkinät…
-
Vispipuuro omenoista
Ostin viime syksynä omenapuuosakkeen ja ensimmänen satoni oli runsas. Olen tehnyt omenoista niin omenahyvettä, omenapiirakkaa kuin kuivattanutkin niitä karkin korvikkeeksi. Hilloa piti tehdä, mutta en ole ehtinyt. Suurin osa omenoista on syöty sellaisenaan ja ne ovat säilyneet hyvin parvekkeella. Omenapuuosakkeeseen sain vinkin naapurin rouvalta, jolla on ollut osakkuus jo useamman vuoden. Råbäckgård sijaitsee Espoossa ja he hoitavat omenapuun puolestani ja saan ilmoituksen, kun sato on valmis kerättäväksi. Myös he voivat kerätä sadon puolestani, mutta itsepoiminta oli mielestäni parasta, varsinkin kun sain esikoisemme avukseni. Omenavispipuuro on yksi lapsuuden herkkuni, paljon parempi kuin vispipuuro puolukasta tai punaisista viinimarjoista tehtynä, ainakin lapsen suuhun, joka ei happamasta niin välitä. Etsin ohjetta omenavispipuuroon ja löysin…
-
Kesän mehevin mansikkakakku
Meillä oli perheessä myös toinen sankari heinäkuussa miehen lisäksi. Toisella pojistamme oli nimipäivä. Sankari sai itse vaikuttaa kakkuun ja en saanut häntä ylipuhuttua silloin Britakakkuun, mutta mansikkakakun poika halusi. Kuten jo aiemmin kerroin, en itse ole perinteisen sokerikakun ja kermavaahdon ystävä, joten aloin netistä etsiä erilaisia kakkuja hakusanalla ”mansikkakakku”. Aika nopeasti vastaan tuli tämä hiljattain Pirkka-lehdessä ollut eli K-kaupan reseptipankissa oleva kakku, jonka taikinaan tulee myös turkkilaista jogurttia että mansikan paloja perusraaka-aineiden lisäksi. Se kuulosti heti hyvältä ja mehevältä. Lisäksi päällinen koristeltiin kermavaahdolla, johon lisättiin myös vaniljatuorejuustoa ja se toi kaipaamani lisämakua pelkkään kermavaahtoon. Laitoin myös tuoreita mansikoita reilusti päälle. Sivelin kermavaahto-tuorejuustoa ohuelti, koska edelleen näiden makujen kanssa less is…
-
Britakakku raparperilla ja mansikoilla
Britakakku kuuluu kesään. Pidän itse siitä kovasti, koska pidän marengista. Muut minulle maistuvat kakut ovat juustokakut ja suklaakakut, mutta tavallisesta sokerikakusta kermavaahdolla en juurikaan pidä. Onneksi kesällä meillä on aina juhlia, joissa kakkua tarvitaan. Tällä kertaa tein Britakakun miehen syntymäpäiville, kun olimme anoppilassa viikonlopun. Kakun välistä löytyy raparperia, sekä vaniljallarahkalla jatkettua kermavaahtoa, koska pelkkä kermavaahto on ainakin omaan makuuni liian raskas. Kermavaahtoa ja vaniljarahkaa voi laittaa 2+2 dl tai 1+1 dl, joka omaan less is more makuun sopii paremmin. Kakku koristellaan runsaalla määrällä mansikoilla ja jos vain on, niin viimeistellään sitruunamelissan lehdillä. Britakakku kootaan juuri ennen vieraita, odotellessa se kostuu liikaa ja näin sen koostumus saattaa kärsiä. Tässä sinulle oikein…
-
Karitsan kareeta, parmesan-kermaperunat, parsaa pekonilla, salsa criolla sekä mangorahka marengin kera
Tänä pääsiäisenä meillä oli vain yhtenä päivänä lammasta. Lampaaksi valikoitui karitsan kare, jonka marinoin itse. Tämä ohje on Gloriasta ja olen tehnyt lammasta tällä ohjeella jo useita vuosia. Lisukkeeksi tein saman ohjeen minttujogurtin, mutta toiseksi lisukkeeksi halusin jotain raikasta ja sellaiseksi valikoitui Glorian ruoka&viini lehdessä ollut salsa criolla. Tämä salsa sopii minkä tahansa grillattavan lihan lisukkeeksi, kokeile kun grillikausi taas kohta alkaa. Mietin ensiksi myös risottoa lisukkeeksi, mutta koska sitä tulee tehtyä juhlapyhinä melko usein, päädyin parmesaani-kermaperunoihin, joita en ollut aiemmin tehnyt, enkä juuri koskaan myöskään kermaperunoita. Nämä parmesan-kermaperunat, jonka ohjeen löysin K-kaupan resepteistä oli todella loistavat ja ne pääsevät jatkossakin minun juhlapyhämenuihin. Tässä ohjeessa ruokakerma keitetään ensin mausteiden kanssa…
-
Parsabruschettat ja jogurttia sitrussiirapilla
Pääsiäisen menua rakentaessani, päätin, että syömme vain yhtenä päivänä lammasta. Lampaaksi valikoitui karitsan kareet. Pitkäperjantaina tein Moskovan pataa, joka on koko perhelle suurta herkkua. Tämän Mysi Lahtisen oivan reseptin olen jakanut täällä blogissa jo aiemmin, löydät sen kirjoittamalla hakuun Moskovan pata tai otsikon ”liha” alta. Alkuruuaksi otin kokeiluun parsabruschetat, jotka osoittautuivat todella hyviksi. Parsa ja Dijon sopivat mainosti yhteen. Koska pääruoka on lihasta, smetanasta ja Aurajuustosta johtuen melko raskas, halusin kevyen jälkiruuan, joka olisi kuitenkin pääsiäiseen sopiva. Ja tämä sitrusssiirrappinen jogurtti oli todella loistava ja raikas lopetus päivällisellemme. Mikään kevyt tämä ei ole, koska siirapin valmistus vaatii runsaasti sokeria….Mutta eihän se ollut kuin pieni lisuke jogurtissa. Lämmin suositus näistä molemmista…
-
Appelsiinivispipuuro
Pidämme mieheni kanssa molemmat vispipuurosta, ehkä siksi että sitä syötiin meidän laspuudessa 70-luvulla usein ja maku vie lapsuuteen. Lapsemme eivät ole kuitenkaan koskaan oppineet siitä pitämään, vaikka olen käyttänyt eri marjoja ja keittänyt ja tarjonnut sitä heille säännöllisin väliajoin. Olen tehnyt vispipuuroa niin puolukasta, punaisista viinimarjoista kuin raparperistakin. Lapsena paras maku oli mielestäni omena, jota äiti teki ja vatkasi puuron hartaasti kuohkeaksi. Kun somessa tuli vastaan tämä appelsiinivispipuuro, päätin heti kokeilla koska sen oli pakko toimia! Tein koko annoksen ja kuten arvasinkin, vain mieheni ja minä söimme sitä, esikoinen sentään maistoi hieman, mutta ei pitänyt. Puurossa ei ole sokeria, vain hieman hunajaa, ehkäpä lapsia ei puhuttele niin paljon hieman hapan…