Pidämme mieheni kanssa molemmat vispipuurosta, ehkä siksi että sitä syötiin meidän laspuudessa 70-luvulla usein ja maku vie lapsuuteen. Lapsemme eivät ole kuitenkaan koskaan oppineet siitä pitämään, vaikka olen käyttänyt eri marjoja ja keittänyt ja tarjonnut sitä heille säännöllisin väliajoin. Olen tehnyt vispipuuroa niin puolukasta, punaisista viinimarjoista kuin raparperistakin. Lapsena paras maku oli mielestäni omena, jota äiti teki ja vatkasi puuron hartaasti kuohkeaksi. Kun somessa tuli vastaan tämä appelsiinivispipuuro, päätin heti kokeilla koska sen oli pakko toimia! Tein koko annoksen ja kuten arvasinkin, vain mieheni ja minä söimme sitä, esikoinen sentään maistoi hieman, mutta ei pitänyt. Puurossa ei ole sokeria, vain hieman hunajaa, ehkäpä lapsia ei puhuttele niin paljon hieman hapan…